Kuten arvata saattoi, emme saaneet sängynpäätyyn materiaaleja viime reissulla. Olemme nyt pitäneet tästä perhepalaveria useampana iltana ja vihdoin tulleet siihen tulokseen, että jatkossa nämä meidän metsä- ja luontoreissut keskittyvät ainoastaan maisemien ja ympäristön ihastelemiseen, eikä sopivien materiaalien etsimiseen. On nimittäin pakko sanoa, että välillä Tuomas ei ole keskittynyt oikeasti tarkkailemaan ympärillä olevaa luontoa kokonaisuutena, vaan liikaa keskittynyt etsimään tiettyjä puulajeja. Se on taas aiheuttanut jännitystä välillämme, sillä mielestäni luonnosta kuuluu nauttia ja ottaa siitä kaikki irti. Mikä onkaan raivostuttavampaa, kuin napista miehelle asiasta keskellä metsää! Tuomaksen mielestä se, että kuuntelee vaimon napinaa asiasta keskellä metsää. Noh, kuitenkin, olemme siis päätyneet yhteisymmärryksessä siihen, pitkien palaverien lopputulemana, että nyt jatkossa ei metsästä etsitä enää puulajin puulajia. Eikä sieltä raahata kotiin yhtään mitään. What is in metsä, stays in metsä.
Tänä tulevana viikonloppuna lähdemme tutustumaan näissä sopuisissa ja seesteisissä tunnelmissa Tammisaaren kansallispuistoon. Starttaamme auton piakkoin; tällä kertaa saamme mukaan paljon enemmän tavaraa kuin aiemmilla reissuilla, koska autoon ei ole varalta nyt tarvetta jättää tilaa puutavaralle. Olen helpottunut. Päivitän tätä juttua illemmalla, kun olemme jo hiukan ehtineet tutustua alueeseen ja ehkä jopa saamme leiriydyttyäkin.
Täällä ollaan!
Okei, ilta alkaa taipua tällä hetkellä jo yöksi. Tuomas sai äsken tehtyä nuotion ja tässä ruvetaan pian grillaamaan makkaraa. Minulla on punkkua lasissa ja läppäri tässä edessä, joten rupean nyt esittelemään tätä aluetta teille lukijoille.
Tammisaaren kansallispuistoa kehuttiin meille paljon ennen tänne tuloa. Olemme ehtineet tänään seikkailla täällä viitisen tuntia ennen leiriytymistämme. Voimme allekirjoittaa kaikki tästä kuulemamme asiat, sillä luonto on suorastaan hämmästyttävä. Merkittävintä täällä on ehdottomasti tämä hurjan monipuolinen luonto. Minua miellyttää erityisesti lukuisat pienet luodot, joissa peisii paljon erilaisia lintuja. En muista, milloin viimeksi olen yhden päivän aikana nähnyt näin monta eri lintulajia, ja vielä suhteellisen läheltä! Kiikareilla ollaan myös tarkkailtu tästä leiripaikalta tuonne läheiseen luotoon ja innolla odotankin aamun valkenemista! Kuulemma näillä suuremmilla saarilla voi kohdata hirviä tai valkohäntäpeuroja. Jänis nähtiin jo tänään ja huomenna suuntaamme eteläiseen osaan, koska sieltä voi ilmeisesti bongata jopa harmaahylkeitä ja itämerennorppia! Pelkkä ajatus saa adrenaliinit virtaamaan! Tuomaskin on ihan innoissaan. Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että tämä kansallispuisto on ehkä meille molemmille sopivin.
Kasveista emme ole niin kovin kiinnostuneita, tai siis joo, kyllä me kaikkia harvinaisuuksia haluamme bongata, mutta ne eivät ehkä ole aivan yhtä paljon sydäntä lähellä, kuin eläimet. Etukäteen netistä katsoimme, että täällä harvinaisuuksista voi tavata vahasaran, jouhiluikan ja ruskopiirtoheinän, jotka ovat kaikki tätä nykyä uhanalaisia lajeja. Toivomme näkevämme niistä kaikki!
Jussarö
Huomisen aiomme siis seikkailla täällä leirimme lähistöllä sekä mennä sinne eteläiseen osaan. Kaakkoiskulmille suuntaamme ylihuomenna, kun tutustumme Jussarön saareen. Se on alueen toiseksi suurin. Ja mikä siitä tekee erityisen? Sen länsipuolella on vuosisatoja koskemattomana pysynyttä metsää, eikä mitä tahansa, vaan sellaista, jossa on jo aarnionmetsän piirteitä! Tällainen on itse asiassa todella harvinaista merivyöhykkeellä, joten tässäkin asiassa Tammisaaren kansallispuisto on aivan erityinen.
Reissun jälkeen
Ai hitsi, emme muista, milloin viimeksi olisimme olleet näin fiiliksissä! Tammisaari ylitti odotuksemme ihan moninkertaisesti. Siitä kielii varmaan jo tämä, ettemme ehtineet reissumme aikana päivittää kuulumisiamme juuri yhtään. Ehkä osaksi reissu oli näin suuri menestys myös siksi, että Tuomas oli oikeasti koko ajan läsnä, eikä yrittänyt epätoivoisella vimmalla etsiä huonekalumateriaaleja. Oli todellakin hyvä, että siitä showsta luovuttiin, koska nyt me ehdittiin keskittyä sekä ympärillä olevan luonnon ja sen monimuotoisuuden ihastelemiseen, sekä toisiimme. Parisuhteemme kannalta tämä oli ehdottomasti yksi parhaita reissuja ikinä. Päätettiin, että tänne palataan pian uudestaankin, sillä nähtävää jäi vielä runsain mitoin. Norppaa tai hyljettä emme onnistuneet bongaamaan, joten sekin jäi sillä lailla mukavasti kutkuttelemaan mieltä! Saas nähdä, valikoituuko Tammisaaren kansallispuisto reissukohteeksi jo heti seuraavana viikonloppuna. Tällä hetkellä rakkaus aluetta kohtaan on niin suuri, että tuntuu jotenkin oudolta ajatella menevänsä mihinkään muualle. Mutta, teitä lukijoita varten olemme tietenkin valmiita tekemään uhrauksia, joten kyllä me näitä kansallispuistojen esittelyitä entiseen malliin tässä aiomme jatkaa!
