Viime kerralla yhdistimme pääkaupunkiseudulle suuntautuvaan reissuumme Nuuksion kansallispuiston ja Ruotsin kansallisylpeyden Ikean. Nuuksio hurmasi meidät täysin, mutta koska nyt olemme päättäneet tutustua jatkuvasti uusiin paikkoihin, suuntaamme seuraavaksi Sipoonkorven kansalllispuistoon. Sekin on itse asiassa lähellä Helsinkiä. Se ei meitä haittaa, koska viimeksi käydessämme rentouttavilla ostoksilla Ikeassa, otimme kaksi samanlaista osaa mukaan ja tilanjakajahylly on yhä kokoamatta. Tarvitsee siis jälleen mennä Ikeaan. Tuomas totesi tuossa aiemmin, että hän kyllä ensi kerralla tekee tilanjakajat ja muut hyllyt ennemmin itse, kuin toistamiseen ajaa satoja kilometrejä Helsinkiin jonkun huteran ja halvan hyllyn takia. Kuulemma Tuomas aikoo katsoa nyt Sipoonkorven reissulla sopivia puulajeja, mistä sitten nikkaroi jatkossa kaikki meidän huonekalut. Rohkenen epäillä, mutta mistäpä sitä tietää vaikka vielä jonakin päivänä sivustollamme jaamme myös huonekalun nikkarointivinkkejä.
Mutta nyt Sipoonkorpeen. Se sijaitsee Sipoon, Vantaan ja Helsingin kuntien alueella ja se kuuluu Natura 2000-ohjelmaan. Luonto Sipoonkorvessa on monipuolista, mutta verrattuna kahteen aikaisempaan kansallispuistoon, tämä ei ehkä aivan yhtä jylhä tai kallioinen ole. Alueella on paljon erilaisia metsiä ja soita. Myös monenlaisia kulttuurimaisemia täällä on paljon. Metsät ovat monesti kuusivaltaisia, mikä saattaa hankaloittaa Tuomaksen huonekalusuunnitelmia, mutta taitavana eränkävijänä hän kyllä varmasti bongaa sieltä jos mitä puulajeja. Sipoonkorvessa on myös paljon lehtomaisia kankaita ja kalliometsiä. Myös alueen kasvisto ja eläimistö on runsasta ja täällä näkeekin paljon uhanalaisia ja harvinaisia lajeja, niin sienien, kasvien kuin eläinlajienkin osalta.
Kuten aina kansallispuistoissa, myös täällä Sipoonkorvessa aktiviteettimahdollisuuksia on mittavasti. Patikointi on vähemmän haastavaa noin yleisesti, kuin mitä Repovedellä tai Nuuksiossa, sillä maasto ei ole aivan yhtä mäkistä. Aiemmista kohteista poiketen Sipoossa näkee paljon perinnemaisemia, ja kesäisin niissä voi nähdä myös työntekijöitä, hevosia ja lehmiä. Patikoinnin yhteydessä voi harrastaa geokätköilyä, ja kätköjä onkin täällä runsaasti. Etsittävää riittää vaikka useammaksi päiväksi. Meidän reissumme ei geokätköilyä kuitenkaan sisällä, koska Tuomas etsii huonekaluprojektiin sopivia puulajeja mieluummin. Huoh, kauankohan kuulen tästä tilanjakajahyllystä vielä.
Muita hauskoja aktiviteettejä alueella ovat muun muassa hiihto, kalastus, kiipeily, lintubongaus, marjastus ja sienestys, pyöräily, ratsastus ja vaellus. Lisäksi alueella pääsee sukeltamaan menneisyyteen monissa perinnemaisemissa, kuten Byabäckenissä. Lisäksi alueella järjestetään ryhmäopastuksia, joihin kannattaa myös tutustua. Me emme tällä kerralla tutustu, koska Tuomaksen pitää löytää ne sopivat puulajit hyllyjä varten.
