Mäntyharjun vesireitillä sijaitseva Puula on suurin Kymijoen vesistössä oleva järvi. Puula on luonnonsuojelualue, jonka suojelualue käsittää 166 neliökilometrin kokoisen alueen. Se sisältää yli 500 saarta, pari niemiä, sekä kaksi isompaa selkävettä – Simpiän- ja Kartuunselän. Suurimmat suojeltut saaret ovat Puukonsaari (8,14 km²), Iso Säkkisalo (4,38 km²) ja Koveronsaari (3,68 km²). Suurin osa 500 saaresta on kuitenkin alle hehtaarin kokoisia. Yksi erikoinen saari Puulassa on Iso Paatsalo, jossa on pirunpeltoja. Puulan tunnetuin erikoisuus on Alttarikiveksi kutsuttu raukki, eli veden eroosion muovaama kalkkikivipaasi. Puulan metsikössä esiintyy myös noin 100 kappaletta muita raukkeja, jotka muistuttavat kivisiä sieniä. Ne ovat nähtävissä Puulan itäsaaristossa ja Väisälänsaaren länsipuolella. Nämä ovat sikäli harvinaisia luonnon muovaamia taideteoksia, sillä Suomessa raukkeja on Puulan lisäksi vain Kotkan lähettyvilä ja Ahvenanmaalla.
Puula erkani Itämerestä omaksi järveksi, kun maa alkoi kohota Suomessa tuhansia vuosia sitten. Puula on itseasiassa Saimaata ja Päijännettä vanhempi vesistö. Puulan alueen kallioperä on lähes kokonaan vaaleaa granodioriittia. Puula on suuri järvi (330,76 km²), sen keskisyvyys on 9,2 m ja maksimisyvyys 62 m. Puula on kirkasvetinen järvi ja siellä onkin suuret muikkukannat. Järvenrannoilta nousee pystysuoria kallion jyrkänteitä. Puulan metsäisen saarimaiseman rinnalla ahlueella on kuitenkin karuja ja kallioisia rantoja. Puulassa on mäkiä, kuten Korppivuori ja tasaisia hiekkarantoja, jotka jatkuvat pitkälle järvelle loivina rinteinä.
Alue on rauhallista seutua ja siellä voi liikuskella karhuja tai jopa ilveksiä. Suojelualueilla on myös suuri kanta hirviä ja metsäjäniksiä. Mäyriäkin löytyy vanhoista lehtimetsistä. Saarilla on lehtipuumetsiä ja rannoilla jäkälien peittämää kallioita. Alueella on myös vanhoja koivikkoja ja muuta vanhaa metsää, jotka lisäävät lajidiversiteettiä suojelualueelle ja antavat luontoarvoa. Vanhat metsät ovat uhanalaisten lajien suosiossa, kuten keloja nakuttavien valkoselkätikkojen. Alueen linnusto on myös runsasta ja mukaan mahtuu harvinaisia lajeja. Saarten maasto on tyypillisesti kivistä mustikka- ja puolukkakangasmetsää. Kasvillisuuden seassa on paikallisesti uhanalaisia sammalia. Puulan alueen luonto on pysynyt siis monimuotoisena ja kannat ovat hyviä, kiitos luonnonsuojeluhankkeen, joka perustettin alueelle 90-luvun lopulla.
